torstai 3. heinäkuuta 2014

Kotipuiden valintaa. Val av träd till den nya trädgården.


Tutkin ja kartoitan mitä "kotipuita" istuttaisimme pihallemme? Koristeomanpuut, pilvikirsikka, päärynäpuu, omenapuita ja syreeneitä on suunnitelmissa. Näiden lisäksi talon etupihalle (joka on pohjois-suunnassa ja näin ollen varjon puoli) on suunniteltu yksi suuri puu ja itä-reunalle/puolivarjoon tahtoisin myös muutaman suuren lehtipuun havujen lisäksi. Tontti rajautuu mänty-kuusi metsään etelässä.

Kuulisin mielellään hyviä istutus vinkkejä V-vyöhykkeelle? Mikä puu olisi parasta valita tuonne varjonpihalle?

Suomalainen Taimi sivuilta löytyy todella mukavasti ja nopeasti tietoa. Puutarhapäiväkirjamaisesti olen ne tänne nyt copy pastannut itselleni muistiin.



Tämän kauniin kuvan lähde: Tiitsailua

Purppuratuomi – Prunus padus ’Colorata’ (blodhägg)

Purppuratuomi muistuttaa muutoin valkokukkaista tuomea, mutta sen kukat ovat vaaleanpunaiset.
Korkeus: 5–8 metriä.
Kasvutapa: Tuomi kasvaa hyvin nopeasti ensimmäiset 20–25 vuotta ja elää keskimäärin 60 vuotta. Latvus on usein epäsäännöllinen ja vanhan puun oksisto riippuu hieman.
Lehdistö: Alkukesällä aurinkoisella paikalla punaruskea, mutta vihertyy hieman loppukesää kohti mentäessä. Syysväri tummanpunainen.
Kukinta: Vaaleanpunaiset, tuoksuvat kukkatertut toukokuun lopussa.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore–märkä, keskiravinteinen. Purppuratuomi sietää hyvin seisovaa vettä ja varjoa sekä kohtalaisesti tuulta.
Vyöhykkeet: I–VI.
Taimiväli: 5 metriä.
Leikkaus: Vähäinen leikkaustarve. Puu uusiutuu nopeasti leikkauksen jälkeen ja kasvattaa paljon juurivesoja.

Kuva: Biofilia.se

Metsälehmus, niinipuu – Tilia cordata (skogslind)

Metsälehmus on levinnyt pohjoisimmaksi Suomen luonnonvaraisista jaloista lehtipuista. Isoja, pitkäikäisiä lehmuksia suositaan katupuina, sillä ne sietävät hyvin maantäyttöä, ilmansaasteita ja tuulta. Ne sitovat tehokkaasti pölyä ja suojaavat melulta; latvus varjostaa kohtalaisen voimakkaasti. Juuristo on vahva, pinnanläheinen ja tiheä.
Korkeus: 15–20 metriä.
Kasvutapa: Tavallisesti runko muhkuraton ja melko suora. Oksat voivat riippua maahan saakka, mutta myös pystyoksaisia lajikkeita. Vanhat puut vesovat runsaasti.
Lehdistö: Herttamainen, syysväri keltainen. Mesikastetta erittyy vähemmän kuin puistolehmuksella.
Kukinta: Myöhään heinä–elokuussa.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo, tuore, runsasravinteinen, kalkittu. Metsälehmus on melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta se suosii ravinteikasta maata.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 5–7 metriä.
Leikkaus: Lehmukset sietävät erinomaisesti leikkausta ja kolhuja paksun kuoren ansiosta.

Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica (amerikanskt häggkörsbär)

Ympäri vuoden koristeellinen pilvikirsikka mahtuu pieneenkin pihaan kapean latvuksen ansiosta. Laji menestyy Etelä-Lapissa saakka. Runsaan keväisen kukinnan lisäksi puulla on upea ruskaväri ja koristeellinen punaruskea runko.
Korkeus: 5–10 metriä.
Kasvutapa: Kapea latvus ja hennot oksat. Erittäin nopeakasvuinen pioneeripuu, joka elää keskimäärin 60-vuotiaaksi Suomen kaupunkipuistoissa. Haarat ovat pystyt–siirottavat ja ohuet tummat oksat nuokkuvat kärjistään. Bertta-lajikkeella on erityisen vahvasti riippuvat oksat. Juurivesoja kasvaa jonkin verran.
Lehdistö: Heleänvihreästä lehdistöstä tulee varhain syksyllä upean punainen tai keltainen
Kukinta: Runsaslukuiset valkoiset pikkukukat avautuvat pian lehtien puhjettua toukokuun lopulla.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore, keskiravinteinen.
Vyöhykkeet: I–VI.
Taimiväli: 4–5 metriä.
Leikkaus: Vähäinen leikkaustarve. Vain kuolleita ja vioittuneita oksia poistetaan.

 

 Kuva: Allt om trädgård 

Saarnivaahtera – Acer negundo (asklönn)

Tämä keskikokoinen ja nopeakasvuinen pioneeripuu sopii paikoille, joihin halutaan pian vihreyttä tai suojapuusto hitaammin kasvaville puille. Suomessa saarnivaahteran keskimääräinen elinikä on 50 vuotta.
Korkeus: 6–10 metriä.
Kasvutapa: Harva ja leveä latva; vanhan puun oksat riippuvat hieman. Runko on usein lenko ja muhkurainen. Juuristo ulottuu kauas rungosta ja kasvaa syvälle maahan.
Lehdistö: Päätöparinen lehdistö muistuttaa saarnea. Lehdet puhkeavat myöhään keväällä ja kellastuvat melko aikaisin syksyllä.
Kukinta: Pitkät riippuvat emikukinnot alkukesällä.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo. Kasvualusta mieluiten tuore–kostea, keski–runsasravinteinen. Saarnivaahtera sietää kaupunki-ilmastoa sekä korkeaa pohjavettä ja kuivuuttakin.
Vyöhykkeet: I–IV(V).
Taimiväli: 4–5 metriä puuryhmissä, 5–7 metriä yksittäispuilla.
Leikkaus: Vaahterat leikataan heinä–elokuussa, sillä mahlavuoto on runsasta keväällä. Vain vioittuneet, kuolleet, liian tiheässä ja jyrkässä kulmassa kasvavat versot poistetaan.

Onpas vaikea löytää hyviä kuvia näistä puista... Etsin sekä suomen että ruotsin kielellä googlesta.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Loma Loma Loma. Sommarlov!!!


Ihana kesäloma... ja varmasti sen tarpeessa. 
Ensimmäisenä kesälomapäivänä oli helle ja aurinko paistoi. Kuvasin tätä meidän vara-kodin puutarhaa ja lasten mansikka-istustuksia. Ja sitten, jossain välissä tyhjensin kameran kuva-muistin, ilman että olin siirtänyt kuvia koneelle. Voi älytön!!!
Onneksi ei sen tärkeämpiä kuvia kun lapsia ja jäätelöä ja puutarhaa.
Mutta saatte sitten odottaa seuraavia aurinkoisia päiviä ennenkuin saan teille jotain uutta täältä meiltä. Keep calm and garden on.
 


Jonkun tälläisen julisteen tai huoneentaulun voisin hankkia. En vielä ole päättänyt minkä.
Näitä voi siis itse tehdä tuolla netissä. KeepCalmStudio.com.

Ihania kesäpäiviä jokaiselle, minä koitan laskeutua lomafiiliksiin...

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Ruusuhaaste. En utmaning om rosor!


Sain kauan sitten ruusu-haasteen Ruusu Rouvalta Metsätontun puutarha blogista. Koska ruusuhaaste oli mielestäni niin ihastuttava, olen sitä hautonut ja "säästänyt", jopa niin etten enää löytänyt koko postausta ja kysymyksiä. Pääkohdilleen se meni näin

Kuvaa ja kerro kolmesta lempiruusustasi, kerro paras ruusunkasvatusvinkkisi ja jaa sitten ruusu-haaste eteenpäin kolmeen blogiin. Olen ihan varma ettei kukaan laita pahakseen vaikka muutkin nappaisivat tämän ruusuhaasteen ja kuvaisivat ihanimmat ruusunsa. Olisi niin mukava lukea teiän kaikkien Kauneimmista ruususuista! Joten olkaapas hyvät:

Sanna,  http://www.villipiha.com/
Maarit, http://garden-of-my-dreams.blogspot.fi/
Mari, http://sekasortoa.blogspot.fi

Sekä kaikki muut jotka tämä haasteen edessä innostuvat!

1. Louise Bugnet 
 
"SUOMEN RUUSUT" teoksessa, PIRJO RAUTIO kirjoittaa näin:
"LOUISE BUGNET"
Georges Bugnet, 1960, Kanada
Bugnet oli ammatiltaan kirjailija ja ruusujalostajana siis amatööri. Kauneimmat ruusut hän nimesi tyttäriensä mukaan: Louise, Marie, Madeleine. Louise oli nuorimman tyttären nimi.
"Louise Bugnet" on erikoisen näköinen kurtturuusu. Pystykasvuinen, lähes piikitön pensas on 1,5m korkuinen. Juurivesoja on muodostunut jonkin verran. Tumminen kurttuisten lehtien keskelle muodostuu syksyyn asti runsaasti tuoksuvia, valkoisia, perhosmaisia kukkia. Tummanpunaiset nuput korostavat kerrannaisia kukkia. Terälehtien reunatkin ovat usein viininpunaiset. Isoja rugosamaisia kiulukoita muodostuu jonkin verran.

 Nuput ova tosiaan aivan ällistyttävän ihania viininpunaisine viiruineen. Ne ovat kauneimpia koko ruusussa. Ja kun ruusu alkukesällä alkaa kukkimaan se kukkii koko kesän, aivan pakkasiin asti. Kuva yllä on otettu jo ensimmäisten pakkasten jälkeen.
Ja kun Louise Bugnet avaa nuppunsa sen ruusu on aivan puhtaan valkoinen. Valkoisempaa saa hakea... Leikkokukkana se ei kestä maljakossa kuten esim. torniolaaksonruusu.

2. Torniolaakson ruusu


Torniolaakson ruusu on pohjoisen kestävä ja reippaasti leviävä kaunis ruusu. Vyöhykkeet I-VII. Se kukkii kesäkuussa 3-4viikkoa, pienin vaaleanpunaisin kerrannaisin ruusuin. Paikka voi olla aurinkoinen tai puolivarjoinen. Kokeutta tulee noin 1,5 m. Tämän ruusun ihanuus on että se kestää mukavasti myös leikkokukkana. Tämän ruusun kohdalla on myös annos kotiseuturakkautta... en vaan mistään löytänyt nimelle tarinaa? Torniolaaksonruusu on mahdollisesti yksi mökinruusun alalaji?


3. Rosa "Wasagaming"



Kuva on Oulujoen Taimistolta 2012. Kyseessä on omajuurinen tarhakurtturuusu joka kasvaa vyöhykkeillä I-V. Korkeutta 1-1,5m. Aurinkoisen paikan ruusu. Tämä on niin ihanan ryöppyävä ruusumeri että tahtoisin sellaisen omaan ruusutarhaan. Ja pohjoisessa kun ollaan ja talvet on mitä sattuu niin odottelen (jonossa) Oulujoen taimistolta omaani. Myös Louise Bugnet ruusu-jonossa olen. Hyvää - omajuurista ruusua- kannattee odottaa!

Ja tässä ruusunkasvatusvinkkini:
1. Jos mahdollista osta Suomen oloissa kasvatettuja omajuurisia ruusuja. Samoja ruusuja saa myös vartettuna (monesti sama hinta!!) mutta jos vartettu osa paleltuu kasvaa tilalle koiranruusua tai muuta villiruusua.
2. Tee ruusun istutus oikea-oppisesti. Tarpeeksi suuri multakuoppa ja ensimmäisenä kesänä reipas kastelu.
3. Kastele ruusulannoitteella heinäkuuhun saakka kerran viikossa. Sen jälkeen en ole V-vyöhykkeellä enää lannoittanut jotta ruusu ehtii talveentua (tai mikä se sana on?). Lisäksi sain vinkin ruusu-doping aineesta "Jaakon taika" josta olen tehnyt postauksenkin - toimii!

PS. Lisää ruusuaiheisia postauksia löytyy täältä..
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...